Sadet Hirsimäki: Glossolalia
Olen jostain syystä halunnut tehdä keltaiselle pohjalle töitä, toisaalta hahmotella keltaisia olentoja,
keltaista, jo pitkään.
Tunnistan kohtia, mm. kaksi vuotta sitten. Tämä kohta napani yläpuolella tuntuu keskukselta, josta
on linkki historiaani. Lapojeni välissä, pyöreän aukon/haavan/tunnelin/väylän kohdalla, jonka
reunat olivat ennen arvella ja lihasverellä, nyt pulppuaa.
Otsastani on vieteri, rintalastaani kuumalinja, kiristys kärinä kirskunta.*
Käyttämättömäksi jäänyt piilo, tilalla paljastumisen monikanavainen kierto. Kiertää, voin kurkkia,
koittaa saada jalka aidan ripaan.
Karismaattiset joet, kirkkaat.
Tuo valo on sellainen, jonka te kaikki kyllä tiedätte.
Katso miten edistyt, alat puuksi. Puuksi, jonka juuret ulottuvat ympäriinsä, kokonaisuuteen, jossa
kiertää kaikki elo ja kuolleet puhuvat puista puulle, ystävänä.
* ”Heidän kehossaan on sama kanava, voiman akseli, joka kulkee auringon ja maan sydämen tulen välillä”
Jaana Kouri
