Katseesi lihas


Metsä on hakattu.


Leijailen siinä kohdassa, täytän paikkaa sumulla, jotta näkisin muistot tarkemmin. Täytän tilaa nesteellä, ei toimi sekään. Täytän tilaa voimallani, sitten jotain alkaa näkyä.
Täyttyykö minusta jotain tähän paikkaan, kysyn vieressä olevalta hahmolta.
Kyllä, etkö näe miten hopeaa valutat tänne joka puolelle.

Vai että hopeaa pursuaa altani, ylhäni, keskeltäni, kokonaisvaltaisesti minulta jonnekin muualle. Voimien käyttö tuntuu vierittävän voimaa minuun lisää. 

Rata, joka sisälläni kulkee, on vertikaalinen ja teräväkärkinen.

Kuusen kärjet keihästävät ilmaa, sakea uupunut sumu ympäröi meitä. Olemme valmiita, kun minuun on kasvanut osia, ja häneltä poistunut.

Täytämme toisiamme ja imemme toisiltamme epämukavat ja tarpeettomat osat pois.

Katsomme toisiamme silmiin anteliaisuudesta kiitollisena.

Hengitän kehostani ulos tarpeettomat ulokkeet, Olen alkanut hyljeksiä näitä osia jo pitkään ja puhallan niitä pois päin itsestäni.

Irtaimenaaan hilseilee kehoistamme osia irti, ja toisaalla tarttuu paloja, jotka väristen maatuvat kertymiksi raatojemme ylle.

Vedän maasta itseeni jotakin, kun huomaan energian vihlovan allani. Avataan kivi ja katsotaan mitä siellä on. Näin jatkamme paikalla, etsien kohtia jotka ontuvat ja joista päästää irti, antaen toistemme elimiin toisiltamme lihanpaloja. Uutumme kaltaisiksemme, muistuttamaan toisiamme, mutta omalla tahtomallamme tavalla, aina jokin paikka pysyen samana ja tunnistettavana. Jalankärki, korvan nurkat, silmäterät... jostain piirteistä näkee itsemme piirteet, itse tasaisena pysyen, ja joilla hienovaraisesti kuitenkin erotumme toisistamme, silti jatkuvasti liikkuen ja muuntuen, väreillen toistemme välikköihin...


Olen puolikas järvenpinta kun katsot sen reunoilta keskelle.



Katseesi lihas on sisälläni leikaten minusta paloja. Se leikkaa minusta paloja, minusta repeytyy osia sinun katseesi terävästä kärjestä.


Hunajanjyvä, Salama ja Maa

Performance night in Mad House Helsinki, 2023.


Hunajanjyvä, Salama ja Maa kertoo tarinan taiteen ja kulttuurin tekijöiden siirtymisestä Mars planeetalle. Uuden kulttuuritilan rakentaminen aiheuttaa päänvaivaa. Riistakamerat paljastavat kuitenkin kriisissä kytevän uuden oivalluksen.

Illan esiintyjät:
nenúhîr
Hevonen
Daniele Willis
Tari Doris
Jean-Michel Kampara
Kadi Vija
Alisa Alho



Hakataan, tampataan ja mars-aavikko pöllyää. Juhlintaa, muusikko soittaisi...

Tamppaustasolle voi mennä makuulle ja pedata sängyn.

Tarvitaankin ateljee kuvanveistäjälle, sänkyvaatteet siirretään tason lattialle. Taiteilijaa kohdellaan kaltoin.

Pyykinkuivausteline nostettaisiin ylös ja alle pujotettaisiin putkijalat (kiertämistä helpottaa, jos tahmaa putket), jolloin olisi syntynyt rakennus tai maja.

Putken päähän lippu. Tämä ehkä toisi lisäkiinnostusta esitykseen.

Ohjeet voisivat olla: "kuuleeko maa, maa kuulee"

Hirveää mekkalaa tämän kuomun ulkopuolella. Kaikki huutavat toistensa päälle.

Kun osaamme sanoa jotain, sille nauretaan. Kun me rakennamme, he tarkastelevat sitä aseistetuin joukoin.

Miksi he ottavat tämän vaarana, kovin tosissaan? Me vain varaamme paikat kulttuuritilallemme ennen kuin ne on taas jaettu muille.

Työryhmään tarvitaan arkkitehti, ja joku joka on lukenut avaruuslakia.

Onkohan pesukoneen soittaminen jo keksitty?

Poistoputkeen huutamalla saa hyvin äänen kuulostamaan siltä, että joku todella on pesukoneen sisällä, eli poistoputkea voi pidentää vaikka takahuoneeseen asti.

Teksti: Antti Tuomento & Hunajanjyvä

Pics by

EVA-LIISA ORUPÕLD




Sadet Hirsimäki


Contact info:

sadet.hirsimaki@gmail.com
IG: @sadetaleksanteri


Sadet Hirsimäki (1993, Helsinki) works with writing, performances, painting and curating.

Hirsimäki have studied at Aalto University MA programme in Visual Cultures and Curating in Contemporary Art (ViCCA) and has developed an approach extending to materialistic installations and happenings that take whenever different forms with the current project called Hunajanjyvä.